Tervetuloa blogin maailmaan myös täällä!

Kirjoittelen tänne mitä voin julkisesti sanoa ilman pahaa mieltä sekä pyrin olemaan puuttumatta toisten egoiluun saati saamattomuuteen.. ja todellakin kirjoitan kaikista mahdollisista ja mahdottomista asioista maapallolla enkä vain hip hop kulttuurista...

Olen Kool Kat Recordsin perustaja ja omistaja sekä mm. kolmen lapsen isä ja asun nykyisin vanhassa puutalossa...
Olen järjestänyt kymmeniä, vai sanoisinko satoja tapahtumia kautta Suomen joiden parissa olen työskennellyt tai yhä työskentelen tämän niin rakkaassa ja vihatussa hip hop genressä sekä vielä kun olen aloittanut hip hop kulttuurin tutkimisen ja elämäntavan omalla tavallani vuonna 1984 nähtyäni Beat Street leffan elokuvateatteri Bristolissa, Helsingissä...
Niin kerrottavaa kyllä riittää.

Uusimmat kirjoitukset löytyy ylhäältä, vanhimmat alhaalta.

***

Saamaton, uskomaton ja käsittämätön (10.9.2010)

No niin, taas täällä kesän jälkeen ruskan ollessa ovella.
Ekana pitää sanoa että aika menee kyllä nopeasti vaikka nuorena sitä mietti että voi kun olisin jo aikuinen..
Joten suosittelen kaikille nuoremmille tai miksei kaikille tämän lukijoille, että nauti päivästä, juuri siitä hetkestä missä olet, niin saat sisältöä elämääsi huomattavasti enemmän kuin vain haaveilemalla tulevasta, saati muistellen vain menneitä!


Saamaton toden totta oli Suomen A-maajoukkue futiksen EM-karsinnan avauspeleissä.
Uskomattoman käsittämätön oli asenne suomenpojilla varsinkin Moldovassa missä tuli 2-0 häviö joukkueelta keneltä pitää ottaa pisteet aina, varsinkin jos haluaa pelata lopputurnauksessa.

Hollanti pelissä oli sentään yritystä ekalla puoliajalla 20min jolloin saatiin 1-2 kavennus sekä kolme muuta varmaa maalipaikkaa, mutta kuten todettua, suomenpojilta ei löydy tiukassa paikassa sitä munaa, varmuutta ja sitä tärkeää itse varmuuttaa ratkaista peli omaksi hyväksi!
Mutta täytyy sanoa että valmentaja Stuart Baxter teki käsittämättömän virheen, kun ei laittanut Jari Litmasta 2. puoliajalla kentälle vaan ihan muita pelaajia...Ja miksi olisi pitänyt laittaa Kuningas Litmanen kentälle?
No vaikkapa siksi että Litti olisi varmasti jaksanut ja pysynyt pelin temmossa ainakin 20min rauhoittaen omia pelaajia sekä antanut loistavia syöttöjä saaden Suomella edes mahdollisuuden tasoittaa pelin. Mutta mikä tärkeintä Litti olisi päässyt hyvästelemään Hollannin fanit ilmeisen viimeisessään maajoukkuepelissa Hollannissa, koska kyllä Litti olisi ansainnut päästä kentälle ehdottomasti. Olen pahoillani, jopa häpeän Litin puolesta kuinka putkikatseinen valmennuskaksikko oli.

Mutta eipä siinä kaikki valmennuskaksikosta (Stuart Baxter & Olli Huttunen) vaan kaikista eniten ääliömäistä oli kuinka uskomattoman ponnetonta Suomen hyökkäyspeli oli 2.puoliajalla, ei pentele edes yritetty hyökätä vaan tuntui siltä että sankarikaksikko oli perinteisesti antanut ohjeet että yritetään hävitä vain 2-1 jookos. Käsittämätöntä eikös ole Miro?
(Miro oli myös urheilumies ja katsoi kaikki pelit tarkasti analysoiden ja Mirosta voi lukea alapuolelta huhtikuun kirjoituksesta)

***

Huhtikuu kuukausista julmin? (24.04.2010)

Näin se taitaa valitettavasti vain olla, että huhtikuu on kuukausista julmin, nimittäin kun on
selvinnyt rankasta talvesta lumen, kylmän ja pimeyden jälkeen auringon lämmittäessä luontoa, eläimiä ja ihmismieliä, alkaa hormoonit jyllätä niin hyvässä kuin pahassa saaden ajatusmaailman sekaisin, kuten hyvä ystäväni DJ Miro Kuopiosta
teki oman harkitun ratkaisun päättämällä oman elämänsä 6.4.2010.

Olen sanoin kuvaamattoman yllättynyt ja ikävöissäni sekä ennen kaikkea pettynyt, vihoissani ja ärsyyntynyt, että Miro teki niin, vaikka jo vuosia sitten hän puhui että millään ei ole mitään väliä kun kaikki menee päin persettä...
Itse mielestäni tein parhaani omalta osaltani että ottaisi itseään niskasta kiinni nauttien elämästä eikä vain mennyt sieltä mistä aita on matalin...Mutta ymmärrän Miroa miksi teki niin, mutta toisaalta en ymmärrä koska elämää pitää kunnioittaa, niin omaa, toisten kuin myös eläinten kuin koko maapallon yhteiseloa.

DJ Miro todellakin R.I.P. paratiisissa missä nyt nautit ilman mitään stressiä
kunnes synnyt uudestaan oppineena paljon edellisestä elämästä.

GURU (Gang Starr) taas menehtyi 19.4.2010 syöpään minkä kanssa hän taisteli vuosia, mutta sydänkohtaus kesken leikkausoperaation maaliskuussa sai Gurun koomaan mistä palautuminen ei onnistut toivotulla tavalla.

Täytyy myöntää että aina kun olin tavannut Gurun niin hänessä oli karismaa, ystävällisyyttä ja jotain joka sai kunnioittamaan häntä ja sitä samaa on yhä vaikkapa DJ Premierin karmassa.

Gang Starr oli yksi suurista innostajista omalta osaltani vaikka eivät ollutkaan sitä vanhempaa old school osastoa, mutta tyyli, biitit, riimit ja koko olemus olivat sitä mistä pidin, ja yhä pidän ilman sen suurempaa meuhkaamista ja isottelua, paitsi että biitit olivat fantastisia ja riimeissä oli aimo annos sanomaa sarkastisella tyylillä.

Ja jos et tiennyt, Gang Starr ei koskaan hajonnut virallisesti vaan ao tehokaksikon välit viilenivät erinnäisistä syistä saaden kaksikon erkaantumaan toisistaan etsin omaa itseään, uraa ja valintoja elämässä.

Guru R.I.P.



***

What more can i say? (14.10.2009)
Mistä aloittaisinkaan tällä kertaa..

Vaikka siitä kuinka Petri sanon suoraan on palannut takaisin mediaan, siis takaisin skeneen tai siis ottanut huomion haltuun..
Tai eihän Petri pois ole ollutkaan skenestä, tehnyt välillä niitä ralleja mistä diggaa itsekin, mutta kun mittari tulee täyteen, pakkohan ne paineet on purettava tavalla tai toisella ylitsevuotavan koomisesti antaen kumin palaa kuin verbaalisesti kuittaillen saaden hymyn kasvoille, kun ei ota liian vakavasti, varsinkaan itseään..

Täytyy myöntää kun itse olin 'nuori' 20v sitten, niin pidin kaikkia listoilla, mediassa ym esillä olevia sellout wackeinä, mutta eihän se niin mene, ei tosiaankaan, vaikka kieltämättä aina joku joskus tekemällä tekee ja hakee julkisuutta, mutta jos joku diggaa siitä mitä musiikkia tekee, suokoon kaikille oikeus digata ja tai olla diggaamatta, mutta ei kannata ottaa liian tosissaan mikä on juuri nuoremmilla tapana, kun ei ole kokemusta tarpeeksi, vaikka itse niin he luulevatkin..
Ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös menneisyys tulevaisuudessa eikä vain tänään, tässä ja nyt.

Joten kun Petri, tai Cheek, tai Elastinen on esillä niin iloisin mielen ylpeänä ja hymyissä suin seuraan kuinka media ja yleisö heitä kohtelee, mutta todellakin vain siksi, että on mielenkiintoista miten hip hop skene on muuttunut ja kasvanut totaalisen erilaiseksi mikä se oli vuonna 1984 jolloin omani kuin Suomen skene alkoi kukoistaa ottaen paikkaansa alakulttuurina..

Antaa kaikkien kukkien kukkia, tehköön kaikki sitä mitä haluaa ja osaa ja jos ei itse tee, suosittelen kunnioittamaan toista vaikka itse ei aina kaikista pidäkään...Ja kyllähän jengi jaksaa purnata, muttei kiittää..
Tässä isokiitos kaikille dj:lle, räppäreille, breakkareille, maalareille, faneille ym kaikille mahdollisille ja mahdottomille!

Ja itse asiassa vieläkin naurattaa kovasti paljon kuinka skenen ns. tietäjät netissä tekee itsensä naurunalaiseksi kyseenalaistaessa mitä hip hop kultuuria Suomessakin muka on ym. ao tietämätöntä..
Tiedoksi että ainakin minusta kulttuuri on sitä mikä muuttaa muotoaan, saa uusia ajatuksia ja polkuja mitä
vertaa jo olemassa olevaan, saaden siis uusia kanavia ja mahdollisuuksia itselleen kuin toisille..
Se on minusta kulttuuria joka siis kasvaa ja uusii muotojaan kuten siis Suomen hip hop kulttuurille on käynyt!


Ja jatketaan siitä että,
miksi osa suomalaisista huippu, siis ammattiurheilijoista kokee vuoden tärkeimmässä kilpailussa itsensä ulkopuoliseksi?
Siis kun ajattelee esim. yleisurheilijoita, vaikkapa moukarimiestämme ja urheita keihäsmiehiämme...
Jos yhtään seurasitte vuoden 2009 yleisurheilun MM-skaboja elokuussa niin miten ihmeessä keihäsmiehet toinen toistensa jälkeen heitti kauden pohjanoteeraukset skaboissa missä oli mahdollisuus saada mainetta ja kunniaa?
Suomalaisurheilijoiden kommentit olivat, ei vaan syttynyt, en tiedä miksi ei keihäs lentänyt, tekniikkavirhe ym...
OIKEASTI, mitä helevettiä?
Vuoden tärkein tapahtuma ao kilpailijoille ja sitten ei osata keskittyä, ei sisäistää mitä tehdä, miksi olen täällä ja ennen kaikkea olla urheilija kuka laittaa itsensä peliin tietäen oman paikkansa, olla ns munaa eikä hiippailla sanoen kuin myös käyttäytyy anteeksi että olen olemassa asenteella...

Ja itse asiassa sama asenne vaivaa välillä niin Suomen lätkä kuin futismaajoukkuetta, joten kyllä pitää asenne olla kohdillaan ennen kuin voi saavuttaa jotain ja vaikka ei olisikaan maailman paras, eikä edes tarvitse ollakaan, koska asenteella voittaa monta skabaa ja peliä, tiedän sen itse koska olen pelannut futista kohta 35v joskus enemmän tosiassaan joskus taas vain nautinnosta purkaa energioita kuin hassuttaa vastustajia sekä vetäistä tykki ylämummoon kuin alapesään...
Tässä terkut ja kiitokset HerTo:n ja KontU:n suuntaan missä junnuajan skulasin sekä viimeiset 20v
olen pelannut Rumba Ragulings/RumbaNosturi jengeissä nauttien pelaamisesta ei niin tosissaan,
mutta aivan totaalisen loistavien pelikavereiden kanssa...


***

Talon maalaus jatkuu (3.8.3009)
Huh huh, kylläpäs aika menee nopeasti, varsinkin tämä lyhyt, mutta hypervaloisa kesä täällä pohjoisessa...
Kyllä, talon maalaus on jatkunut koko kesän, tosin enää paikkamaalausta kuin naulojen ruostemaalaus sekä listojen osalta.
Tai no joo, päälle on ollut parvekkeen, kuistin, varaston ym maalausta ym pientä kivaa, mm pihalaattojen laittoa kuin rampin tekoa kun tuli prätkä ostettua jotta pystyy ajamaan kaunottaren suoraan talliin..
Ja vielä pitäisi tehdä keittiöremppa vielä syksyn aikana, sekä vessa kuin saunaremppa joskus ensi kesänä,
mutta hiljaa hyvä tulee ja todellakin ilman stressiä ja hosumista...

Ja onhan sitä kaikkea sattunut ja tapahtunut sitten tammikuun kun viimeksi tänne kirjoitin, mutta talvi kuin kevät oli aika rankkoja, ja en yhtään ihmettele miksi keväällä muitakin ihmisiä kuin eläimiä väsyttää laittaen miettimään mikä olen,
miksi olen täällä ja minne olen menossa...


***

Check The Rhyme (6.1.2009)
Oletko koskaan ajatellut kuinka ympyrä aina välillä sulkeutuu ja jos jotain oikein haluaa niin se myös toteutuu?
Tiedät varmaan radikaalin räppäri-tuottaja Paris:in? Ja jos et tunne, suosittelen tutustumaan hänen tuotoksiin!
Paris on ollut syvällä pelissä jo 1990-luvun alusta lähtien ja hänen ei niin positiiviset ajatukset ovat kohdistuneet, ja yhä kohdistuu USA:n hallintoon ja ennen kaikkea Mr. George Bush:iin sr. kuin jr.

Itse kuuntelin häntä suurella antaumuksella heti, kun Paris:in ensisinkku The Devil Made Do It
saavutti levyhyllyni vuonna 1990, ja nyt 19 vuotta myöhemmin olen avustanut
Paris:in Check The Rhyme Euroopan kiertueelle 2009, joten ympyrä todellakin sulkeutuu...
Kaikki käytönnön asiat Paris:in kuin muiden artistien osallistumisesta kiertueelle on
Check The Rhyme kiertueen järjestäjillä ja paikallisilla promoottoreilla riippuen minkä line-upin he ottavat.
Tosin 19 vuoteen mahtuu yhteistyötä Paris:in kanssa jo aiemmin, kuten vaikkapa Paris:in vierailu
Kollabo Brothers - For My Peoples albumilla vuonna 2006 kappaleessa Words I Wrote sekä
buukkaamalla Paris:in keikalle Suomeen kaksi kertaa vuonna 2003 ja 2004.
Lisäksi olen ollut yhteyksissä Paris:in kanssa epäsäännöllisen säännöllisesti keskustellen varsin henkilökohtaisellakin tasolla, mutta niistä asioista ei kerrota julkisuuteen sen enempää vaan teot puhuvatkoon puolestaan.

Check The Rhyme kiertue ja samalla myös Paris on keikalla Kultsalla(HKI) 14.2.2009, suosittelen.

***

Rock The Bells (09.11.2008)
Nasty Nas, kuten Nasia ennen vanhaan kutsuttiin osoittautui mukavan rennoksi tavalliseksi kaveriksi hoitaen oman osuutensa RTB Helsingin tapahtumassa varsin ammattimaisesti nousten lavalle aikataulussa.
Nas tervehti, kätteli, istui ja söi samassa pöydässä missä muutkin, joten ihmettelin todella paljon miten Nasin ensivierailu 2007 Suomessa meni niin pyllylleen kuin vain voi mennä ja jos olit paikalle, niin tiedät mistä puhun...mutta itse asiassa tämäkin fakta hänen ensivisiitistä selvisi minulle vihdoin, mutta ei siitä sen enempää, paitsi että mieti kahteen kertaan kenen kanssa teet töitä ja varsinkin jos kyseessä on kaveri joka haluaa 15min julkisuutta elikkä kuuluisuutta ja rahaa...tai ainakin yrittää sitä sekä huomaten että hänen olleen totaalisen väärässä lajissa.

Mutta olipa mukava tavata vanha ystäväni DJ Maseo (De la Soul) pitkästä aikaa, ja vielä mukavampi oli kuulla hänen selvinneen todella vaikeasta maksasairaudesta joka oli vielä hänen hengen kaksi vuotta sitten.
Tapasin Maseon ensikerran vuonna 1989 ja sen jälkeen olen häntä nähnyt noin 3-5 vuoden välein niin Helsingissä,
kuin New Yorkissa, tosin viimeiset n. 5 vuotta Maseo on asunut Floridassa jättäen NY kiireet taakseen,
kuten minäkin jätin Helsingin taakseni 3 vuotta sitten vuonna 2006.

***

Barack Obama voitti USA presidentinvaalit (05.11.2009)
Kool Kat Records onnittelee miestä ja toivottaa sitkeyttä pitkällä matkalle saadakseen Bushin hallinnon tekemät typeryydet takaisin raiteille kautta planeetan. Ehkäpä tästä tosiaan alkaa uusi nousukausi niin vakauden, turvallisuuden, talouden kuin kunnioituksen ja inhimillisyyden saralla.

***

Rock The Bells hip hop kiertue on vihdoin ja viimein saatu myös Suomeen (29.9.2008)
Tai siis itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun kiertue lähtee Pohjois-Amerikan ulkopuolelle, joten kiitos siitä kuuluu hyville suhteilleni joita minulle on kertynyt vuosikymmenten saatossa, jotta sain buukattua kiertueen Helsinkiin 5.11.2008.
Kool Kat Records on siis buukannut Rock The Bells kiertueen Suomeen toimien taustalla
Speed Promotionin hoitaessa käytännön asiat koskien 5.11.2008 keikkaa.
Ja kun tämä keikka menee hyvin kaikin puolin, jatkoa on luvassa varsin makean kattavasti vuosittain...

***

Joukossa tyhmyys tiivistyy ja yksilöllisyys unohtuu (22.9.2008)
On surullista kuinka netti on saanut ihmiset unohtamaan oman yksilöllisyydensä ja mielipiteensä entistä enemmän, kun puhutaan sisällöstä keskustelupalstoilla...Jos saitin oma ylläpitäjä/työtekijä ja jopa omistaja suoltaa negatiivistä ilmapiiriä aiheesta kuin aiheesta, niin ei me kuin hetki pieni ja johan kaikki muutkin ovat samaa mieltä vaikka olisivatkin erimieltä...
Totta kai kun ikää tulee lisää, niin ihminen huomaa ja tajuaa kyllä mikä on tärkeää, järkevää esimerkkiä ja mikä ei...
Tosin osa ihmisistä ei ikinä opi vaan jatkaa urpona tunkiolla suoltaen paskaa saaden sitä ikinä muuttumaan konvehdiksi.

Joten ei kannata ottaa liian vakavasti sitä esim. onko Afu-Ra taas tulossa Suomeen vai ei ja onko Mängi juontajana vai ei...
Afu-Ra kuului Masta Killan kuin Lil Dap "keikkapakettiin" tällä kertaa ja voisin rehellisesti sanoa, että
Afu-Ran tasoista live-aktia ei Suomesta löydy ja päälle kun vielä lisätään Lil Dap oma show, niin
voisin sanoa että ihan tosissaan hyvä ilta tulossa RAP SM 2008 tapahtumasta...

***

Rap/hip hop tapahtumien ylitarjonta (07.09.2008):
Kylläpä on ajat muuttuneet kun rap/hip hop tapahtumia on Suomessa enemmän kuin on järkevää tehdä ja kysyntää riittäisi.
On suorastaan huvittavan surullista katsoa kuinka on sitä ja tätä, siellä täällä ilman ajatusta jatkuvuudesta, luotettavudesta ja ennen kaikkea ilman mitään rakkautta lajiin... Osa ns. promoottoreista luulee (luuli) järjestävän tapahtumia vain ja ainoastaan siksi että saisi helposti rahaa, mutta asia on juuri päinvastoin...
Aina kannattaa yrittää jos siltä tuntuu, onneksi yleisö huomaa nopeasti tulleensa vedätetyksi jos sikseen tulee ja on tullutkin.
Toki itsekin olen tehnyt muutaman virheen, mutta olen oppinut kantapään kautta miten hoitaa viimeinenkin yksityiskohta jotta kaikki toimii ja jatkuvuutta olisi. Rahalla on merkitystä, koska ilman sitä ei ole jatkuvuutta, mutta liika on liikaa, kaikessa.
Itse asiassa tämä nykyinen tilanne tuo mieleen vuoden 1994 jolloin mm Hesarin etusivulla mainosti eräs vaatekauppa
"meiltä super suosittuja hiphophousuja vain 699;" vai miten se oli :D
Mutta toisaalta itsetarkoitushan on laajentaa ja vahvistaa hip hop kulttuuria, joten ympäri mennään yhteen tullaan...

***

Vanhan puutalon maalaus:
Luku.1 (12.07.2008)
Huh huh, onpa rankkaa sanon minä. Sormet, kädet, olkapäät, niska, pää, selkä, jalat, mieli ym. huutaa kipua ja puutumista, mutta pakko tehdä ja jaksaa painaa eteen päin, kun tämä ihana Suomen heinäkuu on varattu talomme maalaukseen.
Nyt kun projekti alkaa olla puolivälissä ja 12. päivää on puurtamista takana, niin voin sanoa että kyllä kannatti rehkiä...

Tosin ennen kuin pääsimme itse maalaukseen, piti ensin suunnitella aikataulu, vähentää muita töitä ja menoja tälle ajankohdalle, mistä hankitaan rakennustelineet, ostetaan maalit ja muut tarvikkeet, keitä saamme ja otamme auttamaan sekä ennen kaikkea raaputtaa mahdollisimman hyvin vanha irtomaali pois, pestä likaantuneet kohdat tai ainakin harhata jos ei selvää likaa ilmennyt... ja hankin talkooväen vakuutuksen kaiken varalle kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Eilen (11.7) ei maalattu laisinkaan kun oli sateinen kesäpäivä salamoineen ja ukkosineen, voisi sanoa että oli ansaittu rokulipäivä jotta huomenna taas jaksaa...
Kyllä on mukava nähdä omaa kädenjälkeä valmiista pinnasta joka kiiltää ja hehkuu lämpöä kuin Naantalin aurinko, mutta ainahan sitä voi tehdä asioita paremmin tai ainakin ottaa oppia.
Nimittäin jos joskus rakennan tai rakennutan talon itse, ostan valmiin talopaketin ym., niin en halua yhtään ylimääräistä koristelistaa enkä liian monimutkaisia tai monimuotoisia ulokkeita jotka vaikeuttavat maalaus urakkaa melkoisesti, tosin puolustukseksi on sanottava että juuri nämä listat ja ulokkeet tuovat sen oman yksilöllisyyden taloon kuin taloon.

Tämä tällä kertaa, joten palaan asiaan kunhan projekti on valmis, tai siis ainakin suuremmaksi osaksi valmis, koska vanhaa puutaloa pitää huoltokorjata joka kesä ja päivittäin on ruuvarille käyttöä enemmän tai vähemmän.

Luku 2. (07.09.2008)
Kylläpä on mennyt kaksi kuukautta nopeasti, kuten Suomen kesä ilman että kesältä edes tuntui...
Talo alkaa olla viitta vaille valmis, enää puuttuu sokkelin maalaus sekä listojen että
ikkunalautojen tuplamaalaus niiden ollessa paikoillaan.
Syy miksi talomaalaus on venähtynyt löytyy osittain siitä, että pitää myös tehdä töitäkin
sekä sadepäivien lukumäärässä joita tänä kesä oli todella runsaasti.
Mutta kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen omankäden jälkeen varsinkin kun olen täysin amatööri, mutta tekemällä oppii.